perjantai 20. joulukuuta 2013

HEI ME VEDETÄÄN HENKEÄ

Kylävoimaa-projektin vetäjä kiittää mukavia yhteistyökumppaneita & immeisiä kuluneesta vuodesta ja lomailee 21.12.2013-12.1.2014.

Jos joulunpyhinä ja välipäivinä käy aika pitkäksi, niin käypä katselemassa kuvia kylätapahtumista, kylämaisemista, kylistä ja kyläläisistä tämän linkin takaa: http://www.keuruunkylat.fi/kuvat


Vuonna 2014 jatketaan suu korvissa ja energiaa pursuten!

Terveisin, Kirsi

www.keuruunkylat.fi 




















keskiviikko 27. marraskuuta 2013

KYLÄMYÖNTEISYYDEN MITTARINA PELKKÄ SÄKILLINEN EUROJA?

Hyvä lukija, tuo otsikkoon kirjattu väittämä muistuttaa iltalehtitason lööppiä! Totuutta ei ole edes toinen puoli. Tosiasiassa kylämyönteisyyttä ruokkivat ja kasvattavat pelkän rahan sijaan sellaiset tekijät kuin ihmisten välinen luottamus ja vuorovaikutus, sekä näistä aineksista leivottu yhteisöllisyys. Luottamuksellahan tässä tarkoitetaan sitä, että toimitaan yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti. Hyvä vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä taas on, että keskustellaan, kuullaan ja reagoidaan. Yhteisöllisyys puolestaan merkitsee, että oma pesä - tässä tapauksessa kylä ja kunta - koetaan niin tärkeäksi, että rajojen ulkopuolelta tulevat haasteet kohdataan yhdessä tuumin. Miten meillä Keuruulla tiedostetaan nämä asiat? Miten muualla toimitaan?

Kylävoimaa-projektin väellä oli mahdollisuus tutustua Tammelan kunnan ja kylien väliseen yhteistyöhön 22.11.2013. Seuraavaksi kerronkin, mitä opimme tuon perjantaipäivän aikana..

KUN YHTEISÖLLISYYS TULEE MUKAAN TOIMINTAAN SÄÄSTÖT TULEVAT SEN MYÖTÄ 

Tammelan kunta on saanut Suomen kylämyönteisimmän kunnan 2013 -tittelin kuluvana syksynä. Eikä syyttä. Tammelassa koko kuntaorganisaatio; kunnanjohtaja, hallitus ja valtuutetut sekä maaseutuasiamies tekevät yhteistyötä kyläyhdistyksistä koostuvan Tammelan kylät ry:n kanssa. Käytännössä yhteistyö tarkoittaa  säännöllisesti pidettäviä foorumeja, joissa kyläläiset voivat tuoda esille asioita, jotka ovat heille tärkeitä ja jotka olisi hyvä huomioida esimerkiksi päätöksenteossa. 

Kylien yhdistysten järjestäytyminen Tammelan kylät ry:ksi on ollut seudulle yksi tärkeä menestystekijä. "Kyliltä löytyvät kylien parhaat asiantuntijat, kyläyhdistysten kautta kyläläisten voimaa on saatu koottua ja vietyä viestiä kuntaan päin", kertoo kunnanjohtaja Matti Setälä. Keskustelujen myötä on pyritty löytämään kylien omia vahvuuksia ja miten valjastaa vahvuudet esimerkiksi palveluiden tuottamiseen. "Kyliä tarvitaan 3. sektorin toimintaa varten, kylilltä voidaan ostaa palveluita, joihin kunnalla ei mahdollisesti ole enää resursseja", sanoo kunnanjohtaja. 

Mitä muuta hyvää nähdään kunnan eri toimijoiden yhteistyössä? Kylien aktiivisten yhdistysten kautta voidaan hyödyntää esimerkiksi EU-rahastoja, sieltä kyliltä kun löytyvät tarpeet ja asiantuntijatahot. Tärkeitä kumppaneita kunnan elinvoimaisuuden kehittämisessä ovat myös paikallinen maaseudun kehittämisyhdistys LounaPlussa sekä HAMKin maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustialassa. LounaPlussalle maksetaan kuntaosuutta parikymmentä tuhatta euroa joka vuosi ja Mustialaan kunta satsaa miljoonan opetus- ja tutkimustoiminnan tukemiseen. Nämä sijoitetut rahat maksavat itsensä moninkertaisina takaisin. Kuntarahan kerroin on nelisen "paluueuroa" ja ammattikorkeakoulu tarjoaa sijoituksen vastineeksi kunnan käyttöön asiantuntijuutta, huippuosaamista ja muun muassa kansainvälistä yhteistyötä. Näiden mainittujen kumppaneiden lisäksi yhteistyössä on mukana myös yrityksiä ja muita toimijoita. Aikamoinen verkosto siis!

Tammela on pieni kunta, 6600 asukkaan vakituinen kotipaikka. Vapaa-ajan asukkaita kunnassa on yli 3000. Tuoreessa kuntastrategiassa on huomioitu toimintaympäristössä meneillään olevat muutokset eli ne asiat, jotka pitää muun muassa palveluiden ja osaamisen näkökulmasta ottaa nyt ja tulevaisuudessa huomioon. Strategiassa on, kuten pitääkin, ilmaistuna kunnan "oma tahto" ja siksi läpitunkevana ajatuksena sieltä nousee esille myös KYLIEN ELINVOIMA. Tammelan kunnan toiminnassa kylien elinvoimaisuuteen satsaaminen näkyy siten, että kaavoitusta on viety aktiivisesti eteenpäin. Kunnallistekniikkaan ja infraan liittyen on ollut merkittäviä hankkeita, viemäröintejä, valokuitua jne. "On oltava mahdollista toimia ja yrittää kylillä. Siksi aika monta miljoonaa on kaivettu maan alle", toteaa kunnanjohtaja Setälä. Kylien omaehtoiseen kehittämiseen on varattu kunnan budjetissa 10.000 euroa, lisäksi myönnetään yleis- ja järjestöavustuksia. Kolmatta sektoria tuetaan vuosittain useammalla kymmenellä tuhannella eurolla. Lisäksi käytössä on kunnan taseeseen varattuna 200.000 euroa kylähankkeita varten, josta tarvittaessa myönnetään rahoituslainaa korottomana ja maaseutuasiamiehen päätöksellä. 

KUNTA EI VOI OLLA "ERILLINEN ORGANISAATIO" KESKELLÄ KUNTAA 

"Kylien kehittämistyö on pitkäjänteistä työtä. Olennaisinta toiminnassa on yhteisöllisyys: kylien asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla pitää olla tunne, että ollaan "yhtä" ja kuulutaan mukaan kulttuuriin. Silloin paikalla on joku merkitys, syntyy paikkasidonnaisuutta, tunnetaan naapurit, luotetaan muihin kyläläisiin... Ihmisten pitää ymmärtää miksi jotain tehdään, mitä yhteisöllisyys tekee meille ja mitä se merkitsee kyläsuunnittelussa ja kylien kehittämistyössä." Näin hienosti puhuu maaseutuasiamies Veli-Matti Pura, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan tehnyt työtä kylien eteen ja huomannut, että rahan merkitys on loppujen lopuksi varsin pieni kunnan ja kylien välisessä yhteistyössä. Ratkaisevaa sen sijaan on molemminpuolinen luottamus ja hyvä vuorovaikutus."Kunnan viranhaltijoitten, kunnanvaltuutettujen ja kyläläisten välille pitää löytyä luottamus. Vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä, on kuunneltava ja oltava mukana", sanoo Pura.

Tammelan Kylät ry perustettiin aikoinaan isoa hanketta toteuttamaan. Yhdistyksessä ovat mukana kyläyhdistykset ja vapaa-ajan asukkaat sekä kylillä toimivat muut seurat. Maaseutuasiamies kutsuu väen koolle 3-4 kertaa vuodessa, joskin "kerran kahdessa kuukaudessa voisi olla parempi". Isomman hankkeen päätyttyä ollut hieman epäselvää, kuka seuraa laaditun kyläohjelman toteutumista ja mittareita. Nyt työllistämistuella tehtävään saataneen kyläsihteeri, joka voisi valvoa asioiden etenemistä. Kyläsuunnitelmia päivitetään vuosittain ja kylätoiminnan vuosi onkin tehty vuosikellomaiseen muotoon kevät-kesä-syksy-talvi. Tammelan alueella kyliä on kaikkiaan 13 ja tällä hetkellä paikallisista kylistä 4-5 on hyvin aktiivista, loput järjestävät pienimuotoisempaa toimintaa. 

Maaseutuasiamies uskaltaa kertoa myös totuuden ja painottaa kyläläisten omavastuusta näissä sanoissaan: " On turha porata jos koulut loppuu. Jos ei itse tehdä mitään, valtiolta ja kunnalta on turha aina odottaa apua." Näin on. Ja jatkossa varmasti vieläkin vähemmän. Jos ei ole asukkaita, ei ole kylää. On oltava tontteja ja palveluita. Niiden jälkeen tulevat ympäristö ja mahdollisuus elinkeinon harjoittamiseen. Hyviä huomioita! Tulee tässä keskustelussa väkisinkin mieleen.. Koska viimeksi sinun kylälläsi myytiin maata? Kaavoitettiin? Markkinointiin tontteja? Tuotiin esille kylän elämää siten, että se kannustaa muuttamaan seudulle? Kuinka moni kylä osaa markkinoida ja myydä itseään mahtavana asuinpaikkana??

KULTAAKIN KALLIIMMAT KYLÄAKTIIVIT

Aktiivisia kyläläisiä tarvitaan. He innostuvat, suunnittelevat ja toteuttavat. He tempaisevat muut kanssaihmiset mukaan toimintaan ja hankkeisiin joista eri väestöryhmät hyötyvät; juniorit, seniorit ja ruuhkavuosiaan elävät asukkaat. "Kun Tammelan kylät lähtee jotain asiaa hoitamaan, siinä on mukana koko kunta", tokaiseekin kyläaktiivi Eija Laine. Yhdistystoiminnan vakiintuessa väki on ollut paremmin perillä siitä mitä tapahtuu, toiminnan merkityksellisyys on ymmärretty. Kylätoimijakoulutusta Tammelassa on järjestetty koko ajan, on puhuttu markkinoinnista ja kuultu kyläfoorumeissa, mitä toisilla kylillä tapahtuu. Mikä oiva tilaisuus saada vaikutteita muualta! Samalla tehokkuus ja uskallus paranee, ja mikä parasta, voidaan välttää samoja virheitä. Kyläsuunnitelmat ovat lisäksi olleet hyvin tärkeitä kylien kannalta, sillä kun tavoitteet saatiin kirjattua, niitä voitiin ryhtyä toteuttamaan. "Seurantamittareiden avulla nähdään missä mennään ja saadaan tilastoa muillekin näytettäväksi" Laine sanoo. Tiedon jakaminen onkin hyvin tärkeää kylien kehittymisen ja uusiutumiskyvyn kannalta, meidän on syytä opetella oppimaan toisiltamme - vai mitä? Myös positiivinen kateus on varsin liikkeelle paneva voima: Jos huomaamme toisten onnistuvan, miksi emme mekin onnistuisi.

Näillä puheilla esitänkin loppuun helpon kysymyksen: Voisiko Keuruukin olla vielä joskus Suomen kylämyönteisin kunta ja mitä meidän olisi tehtävä tuon tavoitteen saavuttamiseksi? 

 

Terveisin

Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi

 

 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

ARVOKKAAT KYLÄTARINAT KIRJOIHIN JA KANSIIN

Keskustelimme tässä jokunen päivä sitten parin liesjärveläisen rouvan, Hilkan ja Paulan kanssa kylätarinoista, kaikista niistä muistoista jotka liittyvät lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen, kylällä asumiseen, koulunkäyntiin ja työntekoon, kylää ympäröivään luontoon, kenties myös poislähtemiseen ja palaamiseen. Totesimme yhdessä tuumin, että kylien menneisyydestä löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja jopa hurjia uskomuksia! Mummuilla ja papoilla onkin meille arvokas perintö annettavana - nuo ylöskirjaamattomat muistot kylien menneiltä ajoilta. Kuinka saada ne turvaan kirjoihin ja kansiin, ennenkuin katoavat kokonaan pois?

Hilkka kertoi minulle, että oli miehensä sedän jäämistöä läpikäydessään löytänyt siististi kirjoitetun kovakantisen vihkosen, johon oli kirjattu kaikki Liesjärven kyläalueen talot vuosilta 1936-37. Myllymäentien varrella toimi tuohon aikaan vielä neljä koulua. Välkyn koulupiirissä oli 50 taloa ja Liesjärven koulupiirissä 70. Kahden muun koulupiirin, Lavikon ja Suojärven, taloudet ovat vielä selvittämättä ja poissa laskuista... Ajatelkaas tuota koulujen, talojen ja muksujen määrää! Varmastikaan ei ollut montaa taloa, joissa olisi ollut vain yksi lapsi. Kyllä niitä poikasia ja tyttösiä vilisti varmasti kussakin pihapiirissä useampia kappaleita. On siinä riittänyt kuhinaa sora- ja metsäteillä, koulujen ja kotien pihamailla.


Liesjärven entinen koulu on nykyisin kylätalo.
Vilkkaasti sykkivässä kylässä on siis sattunut ja tapahtunut. Tarinoita on ollut paljon, ne ovat tänä päivänä harmaiden hapsien alla tallessa. Hilkka onkin päättänyt ryhtyä töihin; nyt on saatava osa muistoista pian talteen ja kirjoittaa niistä kuvin varusteltu julkaisu. Ei mitään historiikkia, mutta joku sellainen paperinen julkaisu kuitenkin, johon voi tarrata ja johon voi palata, ja jota voi säilyttää omassa pöytälaatikossa muiden muistojen joukossa. Mitäpä muuta tarvitaan? No tietenkin kuvien ja tarinoiden lisäksi julkaisuun on tulossa kyläseudun kartta, johon on merkittynä maamerkit ja talot pohjoisesta etelään. Eihän sitä muuten tiedä, missä olivat kyläkaupat, missä asui suutari ja missä kelloseppä. Ehkä kartalta voisi myös paikantaa, missä sijaitsi Vattukiven mutka ja missä ne kolme kiveä, joiden ohi piti juosta kouluun, koska niiden alle oli kätketty... jotain!

Tämäkin Hirviahon laavulla keväällä 2013 otettu kuva on joskus vielä vanha..

















Mitä seuraavaksi tapahtuu? Hilkka etsii henkilöitä, joilla on muistoja Liesjärven kylästä. Ihmisiä, joiden kanssa voisi muistella hetken yhdessä asioita ja viivähtää menneessä. Kaivella vaikka laatikoita, josko löytyisi vanhoja kuviakin.. Jos sinä olet liesjärveläinen, entinen tai nykyinen tai tunnet sellaisen henkilön, voisitkin ottaa mieluusti yhteyttä Hilkka Kutinlahteen p. 045 3576 576 ja osallistua kylän menneisyyden kirjaamiseen ylös tulevia sukupolvia varten. Se olisi sinulta arvokas teko kulttuuriperintömme vaalimistyössä!

Juha Vainio on laulanut, että "Aika entinen ei koskaan enää palaa". Näinhän se on. Mennyt aika elää kuitenkin voimakkaana muistoissamme. Se elää niin sitkeästi, että muistisairaudenkin musertamat palaavat ajassa taaksepäin ja sieltä mieleen kirkkaana peilautuvat tapahtumat, joista on voinut vierähtää jo useita kymmeniä vuosia. Eilisen muistoista saakin parhaimillaan vaihtelua, voimaa ja väriä arkipäivään. Siksi tarinat ovat tärkeitä meille kaikille, niin sinulle kuin minullekin.


Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi





torstai 24. lokakuuta 2013

KYSYISIN VAAN MITEN MEILLÄ MENEE?

Kylävoimaa-projektia on takana reipas vuosi, mutta mitään isoja - toisien sanoen ei minkäänlaisia - synttärikekkereitä ole arvannut järjestää, koska on niin paljon tekemistä. Eihän tässä ryhdytä juhlimaan, vaikka hyvin pyyhkii, kun hommat on vielä kesken!

Meistä kylien kehittäjistä vai pitäisikö sanoa kyliin kiintyneistä on kehkeytynyt täällä Keuruulla oikein kunnon tiimi. Vuoropuhelu toimii hyvin, puhelin soi ja sähköpostia putoilee säännöllisesti. Aina kun ehditään, keskustellaan myös kasvokkain. Silloinkin aika tuntuu joka kerta loppuvan kesken! 













Kylävoimaa-hankkeen ohjausryhmä kokoontuu noin kerran kuukaudessa (poislukien loma-ajat, pitäähän sitä saada levätäkin). Ohjausryhmän rooli on hankkeessamme ollut tavattoman vahva, sillä joukosta löytyy kaikkien osallistujakylien edustajat. Projektisuunnitelmassa lukee, että ohjausryhmän on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa. Mutta ei hyvänen aika sentään, jos näkisi esimerkiksi vain kahdesti, syksyllä ja keväällä, niin kylläpä lerpahtaisi into ja katoaisi jäntevyys. Vain säännöllisesti tapaamalla ja tuloksia seuraamalla sitoudutaan yhteiseen päämäärään. Näin se kuulkaa on, uskokaa minua!

Projektiryhmämme istahtaa alas parin kuukauden välein. Porukka on idearikasta ja toimeenpanevaa. Tässä aktiivisessa tiimin osapuolessa ei olekaan kysymys mistään kulahtaneista näppylähanskoista, vaan käytössä on todellinen työrukkanen, joka on oikein kyläläisten nahasta tehty. Projektiryhmän kanssa on mukava peilata omia ajatuksia ja saada lisää syvyyttä ohjausryhmän näkemyksiin. Tässä rojektiporukassa nimittäin piisaa osaamista ja tietämystä!




Kyläasioissa törmäämiset eivät jää vain projektinvetäjän, ohjausryhmän ja projektiryhmän välisiksi. Normikyläläistenkin kanssa törmäillään siellä sun täällä, tapahtumissa ja illanistujaisissa. Välillä käydään kurkkimassa luontokohteita ja kiivetään näkötorniin, melotaan järvellä ja sammutellaan liekkejä... Sitten taas plärätään hankepapereita ja tuumataan yhdessä, miten tästä kaikesta byrokratiasta selvitään? Ja kyllähän me selvitään, sillä vaikka maailma muuttuu, niin kylät pysyy. Sehän on vain meistä itsestämme kiinni! 



Kun ihminen on oikein tosissaan ja antautuu tekemiselle, tuntuu, että tutustuminen ja ystävystyminen tapahtuu todella lyhyessä ajassa. Sitten kun ollaan sinut ja samat asiat mielessä, on valtavan helppoa tarttua luuriin ja kysyä, että miten meillä menee? Hieman reilun vuoden mittaisen yhteisen taipaleen aikana meistä on tullut kyläläisten kanssa kavereita, tovereita, siskoja ja veljiä... Pitää sanoa oikein kielillä, FRENDEJÄ, että kaikki ymmärtävät, miten suuresta ja hienosta asiasta tässä on kyse.

Meillä menee siksi hyvin, ettei olla yksin, kaksin tai kolmin, vaan mahottoman isolla porukalla!


Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi





tiistai 15. lokakuuta 2013

OOTTE TOSI MAHTAVA YLEISÖ, VAIKKA TEITÄ ONKI NÄIN VÄHÄ!


Lokakuu on ehtinyt jo puoleen väliin. Viime lauantaina 12.10. järjestettiin viimeinen Terveys ja Turvallisuus -tapahtuma Nuorisoseurantalo Männistöllä. Paria päivää aiemmin saman sisältöiset tilaisuudet oli järjestetty Haapamäen Suojalla ja edellisella viikolla Liesjärvellä.



Mutta mitä kummaa tapahtuikaan? Tapahtumiin tuli väkeä hyvin niukasti paikalle! Noh, Liesjärvellä ihan mukavasti kylläkin. Mutta noissa isommissa keskuksissa suorastaan surkeasti. Olihan toki markkinointi hoidettu hyvin, lehti-ilmoituksia oli neljä kappaletta, Suur-Keuruussa sekä puffi että toimittajan tekemä artikkeli Liesjärven tapahtumasta, sähköpostiakin oli lähetetty ja facebookkiin tuupattu uutista... Mikä mättää? Oliko liikaa tapahtumia samalle ajankohdalle? Oliko teemassa vikaa? Oliko päivä huono? Haittasiko se, että torstai oli torstai ja lauantai oli lauantai? Aloitus ja lopetus kellonaikakin oli kaikissa tilaisuuksissa eri, mutta oliko se silti kehno? Päivä ei käy, muttei käy iltakaan? Eikä siinä vielä kaikki, meillä kaikillahan on kiiiiiiire ja telkkaristakin tulee sohvalle vangitsevia tositarinoita tosielämästä...



Tapahtuman sisältö oli ainakin kerrassaan mahtava ja monipuolinen: oli terveysmittauksia (verenpaine, verensokeri, maksa-arvo, kolesteroli), terveysneuvontaa, kotivaranäyttely, elintarvikenäyttely, jätevesineuvontaa, suurpetoinfoa, alkusammutusharjoitukset, annettiin ohjeistusta kodin vaaratilanteiden varalle sekä kodin tietoa kodin turvapalveluista asiantuntijayrityksen puolesta. Lisäksi nuorille oli järjestetty 4H:n ja kaupungin nuorisopalveluiden toimesta oman pinssin tekemisen mahdollisuus, kyläkysely palkinnon kera ja niin edelleen. 




Tilaisuuksissa jaettiin kyläläisille tietoa Palvelu- ja asioimiskyydeistä sekä Ikäihmisten palveluopasta, jonka Keuruun kaupunki on tuottanut. Ikäänkuin karkkina kakussa Suojalla ja Männistöllä esiintyi SM-kisavoittaja 2013 The Nameless, alakoulun oma poikabändi. Ajatuksella, että nuorillakin on ääni ja että he ovat olemassa. Mutta ei...



Olisiko sittenkin paikalle pitänyt kutsua napatanssija ja hunksit? Jakaa possupaistia ja karkkia ilmaiseksi? Kutsua kylään joku turhajulkkis Keke, Kake tai Pike? No ei nyt sentään. Kylävoimaa-projektisuunnitelman mukaisesti on edettävä ja tarjottava sen mukaisesti järkevää, hyödyllistä, tulostavoitteen mukaista ohjelmaa kyläläisille.



Tapahtumien tavoitteena oli jakaa tietoa turvallisesta asumisesta ja levittää omasta terveydestä huolehtimiseen liittyviä hyviä käytäntöjä. Tapahtumien tavoitteena oli myös saada eri kylien ihmiset (miehet, naiset, nuoret, lapset ym.) kohtaamaan toisiaan yhteisissä tapahtumissa, niiden asioiden äärellä jotka koskettavat meitä kaikkia. Näissä kaikissa tavoitteissa onnistuttiin kuitenkin, vain kävijoitä oli niukanlaisesti.. Vaikka tapahtumissa oli yli puolet vähemmän kävijöitä kuin projektinvetäjä ennusti, silti on uskottava että paikalle ehtineiden kyläläisten kautta tietoa leviää laajemmallekin - siellä kyläteillä ja -illoissa toisiin kyläläisiin törmäillessä.



Lämmin kiitos tapahtumissa mukana olleille Keuruun kylien kyläaktiiveille, jotka keittivät kahvit ja tarjosivat makkara-munkki-vohveli -herkkuvaihtoehdot kävijöille. Lämmin kiitos myös kaikille asiantuntijoille: Pelastuslaitoksen edustajille, Keski-Suomen pelastuslaitokselle, Pihlajaveden ja Haapaniemen VPK:n miehille sekä Keuruun paloasemapäällikkö Mika Huuskolalle, ja Kylän Sydän -hankkeen asiantuntijoille, JT-Turvatekniikan Turuselle, Petoyhdysmies Päivärinnalle, Jätevesineuvonta-hankkeen asiantuntijoille sekä nuoripalveluiden Niinalle, 4H-yhdistyksen Merjalle, The Namelessin pojille ja äänentoistosta huolehtineelle Laumixin Laurille. Olette aikamoisia osaajia ja teette tärkeää työtä!


Kiitos kaikille todella hyvästä yhteistyöstä! Tärkeintä aina on yrittää!

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä


P.S. Tuo otsikko on muuten lainattu The Nameless-bändin Eeliksen musisoinnin välissä tekemästä huudahduksesta. Siinä on asennetta kerrakseen. Aina tehdään kunnolla ja täysiä, oli sitten kyse puhumisesta, soittamisesta tai laulamisesta, vaikka "väkeä oiski vähä".  

www.keuruunkylat.fi





maanantai 7. lokakuuta 2013

VIREÄLLÄ KYLÄLLÄ ON TILAA KAIKILLE JA ISOT KORVAT UUSILLE IDEOILLE

Halkokumpulaiset ottivat meidät keuruulaiset vastaan lauantaina 5.10. Saimme kurkistaa entisen Toikkalan kyläkoulun uuteen elämään kaikkien kyläläisten kokoontumispaikkana. Rakennusten vireä toiminta pitää sisällään näytelmiä, jumppia, akkainkerhoa, kuorolaulua, juhlia, kokouksia ja vaikka mitä muuta...

Kun surutyö vuonna 2009 päättyneen koulun jälkeen oli tehty, katse käännettiin eteenpäin. Oli turhaa jäädä suremaan!



Kahden koulurakennuksen ylläpitokuluja rahoitetaan vuokraamalla tiloja kyläisten ja ulkopuolisten käyttöön. Lisäksi Halkokummussa toimii erittäin aktiivinen kesäteatteri, jonka esitysten lipputuloista saadaan apua kylätalotoiminnan pyöritykseen.

Toisen koulurakennuksen toinen pääty vuokrattiin kokonaan pois asuinkäyttöön ja toiseen päähän laitettiin pystyyn hieno "Muistojen luokka" näyttely, joka piirtää ajankuvaa koulunkäynnistä aina vuodesta 1937 vuoteen 2009 saakka. Muistojen luokkaan on talletettu koulutarvikkeita ja -esineistöä: kirjoja, helmitauluja, karttoja, kuvia ja vaikka mitä rekvisiittaa. Kaikki siististi järjestyksessä ja käsin kosketeltavissa. Ajan henki on aistittavissa tässä Raija Vauhkosen ideoimassa näyttelyssä!

Isommassa päärakennuksessa on juhlasali ja ruokala. Iso keittiö palvelee suurempaakin vierailijamäärää, joten synttäreitä juhlitaan näissä tiloissa säännöllisesti.

Kylläpä Halkokummun kyläyhdistyksen pj. Tarja Istolainen kumppaneineen tekee erinomaista työtä kylän eteen! Luepa lisää halkokumpulaisten tekemisistä linkin kautta http://halkokumpu.wordpress.com/about/.




Kyläläiset pitävät ääntä itsestään Pieksämäen kylät ry:n kautta 

Heikki Häkkinen (pj.) ja Mervi Lintunen (siht.) kertoivat meille, että Kylien yhteisen kattojärjestön perustamisen taustalla on pari kuntaliitosta, uudet olot ja uusi halllintokulttuuri. Kolmisen vuotta sitten kylillä virisi ajatus "potkusta" ja toiminta sai siten alkunsa. Yhdistyksen rooli on hallinnoida kylien yhteisiä hankkeita ja esiintyä kaupungin suuntaan. Kaupungin kanssa yhteistyö onkin ollut hyvää, rahallista apuakin on saatu sekä välirahoituslainaa tarvittaessa.

Pieksämäen kylät ry:n toiminnan aikana on keskusteltu mm. siitä, että hankkeiden hallinnoimisen lisäksi kylät voisivat ottaa hoitaakseen yhteiskunnallisia palveluita. Ei siis ilmaiseksi, vaan siten, että työstä maksetaan ja raha jää kyliin ja kyläläisten käyttöön. Kunnan kanssa aloitettiin viime vuonna keskustelu kyläasiamiehen nimeämiseksi. Kyläasiamiehen tarve on korostunut erityisesti kuntaliitoksen jälkeen. Keskustelussa on myös, että voisiko kyläasiamies olla useamman kunnan yhteinen, jolloin toiminnan rahoitukselle saadaan laajempi pohja.

Kyläläisille on toteutettu Palveluiden kartoitus -kysely, jonka vastauksissa eniten esille nousivat kehittämiskohteet: tiestö, tietoliikenne ja jätevesiasiat. Tienkäyttäjät ja ylläpitäjät kutsuttiin samoin tein yhteiseen palaveriin, jossa asiantuntijat vastasivat peräti 80 osallistujan esittämiin kysymyksiin. Kyläläisiä on erityisesti kannustettu soittamaan Tienkäyttäjän linjaan 0200 2100, jonka kautta on saatu tien kunnossapitäjiä painostettua parempaan tienpitoon.

"Kyläläisten on pidettävä itsestään ääntä ja asuttava ylpeinä kylällä", toteaa Mervi Lintunen, Pieksämäen kylät ry:n sihteeri. Näin se vaan on, että yhteinen tekeminen ja äänenkäyttö on ratkaisevaa! Mervin teesejä vireämpään kylätoimintaan keuruulaisille vieraille oli muun muassa:

  • yhteistyössä on voimaa, erimielisyydet on unohdettava
  • tehtävä hyvää yhteistyötä paikallislehden kanssa, tehdään kylät näkyviksi kaikille kuntalaisille
  • ulkopuolista tarkkailijaa on hyvä joskus kuunnella, ettei unohtuisi mitä kaikkea meillä on
  • iso virhe on, että niin sanottu ydinporukka tekee, eikä muita oteta mukaan
  • on annettava tilaa muiden ajatuksille ja kuunneltava

Halkokumpulaiset kyläaktiivit pitivät meille oikein mainion, reilun parituntisen esityksen omasta tekemisestään. Voimmekin ottaa heidän työstään opiksi!


Maaseutuyrittäjät - nuo lähituotteita arvostavat ahkerat tekijät
Halkokummun kylästä suuntasimme Minkkisen Marja- ja Hedelmätilalle. Tilaa pyörittää yrittäjä Keijo Minkkinen vaimoineen. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kunnan elinkeinoasiamies sanoi Keijolle, että "ruppee marjanviljelijäksi". Ja Keijohan rupesi. Nyt paratiisissa on 6 hehtaaria herukkapensaita ja 4,3 hehtaaria omenapuita, joita on 7000 kappaletta!



Alkuun viljeltiin myös mansikkaa, mutta omena vei miehen mennessään. "Omenanviljely onnistuu näin pohjoisessakin ja kauppa käy hyvin" toteaa yrittäjä. Matalarunkoisista puista omenat on helpompi poimia. Poiminnan tekevät Keijo ja vaimo yhdessä, ulkopuolisia käsiä ei ole. Siis mitä ihmettä! Puut leikataan helmikuussa ja sen jälkeen tietysti hoidetaan kevään edetessä kastelu, ruiskutukset ym. ennen kuin Pirja ja Jaspi tuottavat hyvän sadon. "Nämä lajikkeet onnistuvat aina" ja kyllä miehen sanomaan on uskominen, koska takana on kokeilu 40 lajikkeella. Nyt eläkkeellä oleva pariskunta jatkaa edelleen marjojen ja omenoiden myymistä välittäjille, torikauppiaille ja yksityisille.

Matkamme jatkui Marja- ja hedelmätilalta Hiliman puotiin Kangasniemen puolelle. Hiliman puodissa myydään luomu- ja lähiruokaa: mysliä, teetä, glögiä, siideriä, marmelaadia, leipää ynnä muuta. Puodin kyljessä on mehustamo, jossa mehustettiin viime syksynä 42 000 kiloa omenaa! Hiliman puodin juuret ovat Vavesaaren tilalla joka tuottaa ja myy luomuelintarvikkeita sekä vuokraa tasokkaita mökkejä elämysten etsijöille. Maaseudun monialaista yritystoimintaa siis!



Kyläreissumme viimeinen kohde oli Kangasniementien varressa sijaitseva Kahvila Reissupannu. Pikkuinen hirrestä tehty kahvila tarjoaa aidon vaihtoehdon kaikille kolkoille huoltoasemille. Kahvila Reissupannussa todella huolletaan ihmisiä. Nätti ympäristö ja herkulliset lähiruokatuotteet rauhoittavat kummasti kiireisen arjen keskellä. Kahvilaa pyörittävät sisarukset ja kysymyksessä onkin ehta perheyritys. Asiakkaita riittää hyvin vieressä töröttävästä isosta huoltoasemasta huolimatta. Eli jos pyörit autolla Kangasniemi-Pieksämäki-Mikkeli -liikenneympyrässä, niin olepa tarkkana. Kun irtaudut Mikkelin suuntaan siitä karusellista, niin heti oikealla tien vieressä on tämä verraton taukopaikka. Maista ehdottomasti talon omaa erikoisuutta muikkuleipää, niin suu napsuttaa vielä huomennakin!



Tällä kertaa aurinkoisesta ja  mukavasta reissusta jäi mieleen, että maaseudun ja kylien hyvinvointiin voimme vaikuttaa myös me asukkaat. Otetaan kantaa, tehdään aloitteita ja esityksiä. Käytetään lähialueiden ja maaseutuyrittäjien tarjoamia palveluita ja tuotteita. Markkinoidaan kyliä ja siellä toimivia yrityksiä. Pidetään yhdessä huolta siitä, ettei maaseutu unohdu isojen pöytien ääressä pidetyissä keskusteluissa. Meillä on ääni ja meillä on sana, joten annetaan kuulua. Huolehditaan myös siitä, että olemme itse valmiita uusiutumaan ja kehittymään. Toimitaan rakentavasti ja unohdetaan erimielisyydet yhteisen asian edessä. Ja mikä tärkeintä - suunnataan katse tulevaisuuteen.

Vai mitä!



Lisää kuvia reissusta Keuruun Kylät -facebookissa. Sivuille ei tarvitse kirjautua, voi katsella kuvia ilmankin.

Terkuin
Kirsi, projektinvetäjä


P.S. Paluumatkalla jaettiin Keuruun kaupungin "Ikäihmisten palveluopas" kaikille kyydissä olijoille sillä ajatuksella, että jokainen varmasti tuntee ikäihmisen, joka tietoja tarvitsee. Oppaita on saatavissa kaupungintalolta ja allekirjoittaneelta. Lisäksi jokaiselle annettiin tutustuttavaksi kaupungin Palvelu- ja asioimiskyyti -tiedote, josta selviää alueen liikennöitsijöiden tiedot. Voi siis hypätä kyytiin ja lähteä tarvittaessa taksilla kartsalle.. Näitä tarjolla olevia palveluita kannattaakin käyttää, sillä muutenhan ne lakkaavat olemasta! 

www.keuruunkylat.fi



maanantai 16. syyskuuta 2013

LÄHDE OPINTOMATKALLE HALKOKUMMUN KYLÄÄN JA TUTUSTU MAASEUTUYRITTÄJYYTEEN

PIEKSÄMÄEN HALKOKUMPU "Henkii maalaiselämää parhaimmillaan"

Lokakuun 5. päivä bussi kääntää keulansa Keuruulta kohti Pieksämäen seutua, kun suunnistamme kylävierailulle vuoden 2012 kylään, Halkokumpuun. Savuja kylällä on n. 60 ja niistä maatiloja 11. Vakiasukkaita alueella asustaa noin 160 ja mökkiläisiä lähes 50. Kylällä palvelee kirjastoauto, myymäläauto, jäätelöauto ja palvelutaksi. Yhteisiä palveluita ovat lisäksi kimpparoskis ja kierrätyspiste. 

Entinen kyläkoulu, nykyinen Kumputalo, on kyläläisten ahkerassa ja monipuolisessa käytössä. Talosta löytyy: liikuntaa, musiikkia, teatteria, pyhäkoulu sekä koulun toiminnasta 1938-2009 väliseltä ajalta kertova "Muistojen luokka" -näyttely. Näyttelystä kuvia tässä alla (kuvat Halkokummun-kotisivuilta ). Taloa vuokrataan kyläläisille ja ulkopuolisten käyttöön.


 













Meidät ottaa vastaan joukko aktiivikyläläisiä; näin kivasti kylätoiminnan esittelijöitä meille kuvailee kylätoimikunnan puheenjohtaja Tarja:
  • Ossi Häkkinen, Halkokummun teatterimme pj ja myös yrittäjä perhekoti Kotikupareessa, valovoimanen näyttelijä ja kantava henkilö kylällämme
  • Raija Vauhkonen, aktiivinen kyläläisemme, huolehtii paljon Kumputalostamme ja mm. Museoluokan alulle panija ja ylläpitäjä, esittelee museoluokan teille.
  • Ritva Poikolainen kylämme hengetär ja hyvän tuulen tuoja :), kyllätoimikunnan vara pj, yrittäjä, maitotilallinen, apuna tällä kertaa keittiössämme
  • Mari Leppänen, meidän pito kokkimme, valmistaa teille herkullisen ruoan, nähtäväsi itse ei pääse paikalle, tällä hetkellä äityislomalla ja myös maanviljelijän vaimo
  • Heikki Häkkinen, Pieksämäen kylät ry pj, Pmäen kaupungin hallituksen jäsen, asuu Venetmäessä naapuri kylässä myös maanviljelijä, kertoo Pieksämäen Kylät ry:n toiminnasta
  • Mervi Lintunen, myös Pieksämäen kylät sihteeri, aktiivi kylätoiminnassa omalla kylällään myös Paltasella
  • Tarja Istolainen, Halkokummun kylätoimikunnan pj, myös Pmäen kylät ry:n jäsen, toimin myös yrittäjänä (vakuutusedustajana Tmi)
Tapaamme siis Halkokummussa hyvin monenlaista osaajaa ja mielenkiintoisia kyläläisiä! Kylätoiminnan ja kylätalon esittelyn jälkeen pääsemme tutustumaan maaseutuyrittäjiin: marjatilaan, kahvilaan sekä lähiruokapuotiin.

Marja- ja Hedelmätila Minkkistä luotsaa Keijo Minkkinen, joka tunnetaan ahkeruudestaan ja alan taitajuudestaan. Tilalla on viljelty herukkaa 23 vuoden ajan ja pensaita on kokonaista 6 hehtaaria. Omenat tulivat mukaan kuvioihin 10 vuotta sitten ja nyt 4,3 hehtaarin alueella on peräti 7000 puuta! Huh huh, kunnioitusta herättäviä lukemia! Keijo Minkkinen pyörittää tilaa yhdessä vaimonsa kanssa, he ovat molemmat eläkkeellä. Tuotteita myydään välittäjälle, torikauppiaille ja yksityisille.

Kahvila Reissupannussa tutustumme Mikkelintien varressa toimivaan perheyritykseen, joka myy lähituotannosta valmistettuja herkkuja kuten muikkuleipää ja juustokakkua. Parin kilometrin päässä oleva Hiliman puoti tarjoaa myös kotimaista luomu- ja lähiruokaa; mysliä, yrttiteetä, siideriä, glögiä, marmelaadia ynnä muuta. Yrityskäynneillä onkin erinomainen mahdollisuus viritellä vaikka itselle uusi harrastus tai ammatti - olisitko sinä sellainen paakari, että myisit suut makiaksi muillekin?

Opintomatka tarjoaakin myös tällä kertaa monenlaista ravintoa sekä mielelle että kielelle. Halkokummussa syömme maittavat "kyläkokin" valmistamat ruuat ja yrityskäynneiltä on oiva mahdollisuus ostaa lähiruokaa kotiinviemiksiksi!

Koko päivän paketti: kuljetukset, kylätoiminnan ja kylätalon esittely, ruokailu sekä kahvit ja pullat, yritysesittelyt ja hyvä seura, kaikki yhteensä 45 € /hlö. Opintomatkan osallistumismaksu kerryttää Kylävoimaa-hankkeen pakollista omavastuurahoitusta. Maksut allekirjoittanut kerää bussissa. 

Sitovat ilmoittautumiset opintomatkalle 30.9. mennessä: kirsi.heiskanen(at)keuruu.fi tai tekstarilla 040 717 5370. Ilmoita nimesi, puhelinnumerosi ja erityisruokavalio, jos sellainen on. Katso aikataulu ja tule mukaan!

Terkuin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi




LOKAKUUSSA PUHEENAIHEENA KYLÄLÄISTEN TERVEYS JA TURVALLISUUS

Maaseudulla on ihmisen hyvä asustella ja erityisen mukavaa se on silloin, kun terveys on kunnossa ja asukkaalla kaikin puolin turvallinen olo. Oman kodin pitäisi olla maailman turvallisin paikka - eikös niin!

Kylävoimaa-projekti järjestää usean eri toimijan kanssa yhteistyössä kolmen tapahtuman sarjan lokakuussa. Tapahtumien aiheena on tällä kertaa KYLÄLÄISTEN TERVEYS JA TURVALLISUUS. Otsikkoon liittyen luvassa on muun muassa:


  • TERVEYSMITTAUKSIA, kolesteroli, verensokeri, maksa-arvot, verenpaine, pientä korvausta vastaan á 2-5 €
  • ELINTARVIKENÄYTTELY, tiedätkö mitä syöt ja juot? Montako sokeripalaa on karkkipussissa tai limsapullossa?
  • TERVEYSNEUVONTAA JA -OHJAUSTA, tule kysymään vinkkejä asiantuntijoilta
  • ALKUSAMMUTUSHARJOITUKSET
  • ENSIAPUKOULUTUSTA JA HÄTÄILMOITUKSEN TEKEMINEN
  • KOTIVARANÄYTTELY, mitä päivittäistarvikkeita tarvitset kotiin erikoistilanteiden varalta
  • ESTEETTÖMYYSNEUVONTAA JA APUVÄLINEITÄ ARKIPÄIVÄN TOIMINTAAN, neuvot ja apuvälineet liikuntaesteisille ja ikääntyville
  • SUURPETOINFOA, petoyhdysmies Jari Päivärinta kertoo ajankohtaiset kuulumiset rintamalta
  • JÄTEVESINEUVONTAA, paikalla puolueeton jätevesineuvoja Tuija Manerus JAMKista

NUORILLE
Tule maalaamaan oma kyläsi, suunnittele ja tee oma pinssi.. Vaikuta vastaamalla kyselyyn! Palkinto luvassa!
Musiikkiakin on tiedossa: Suojalla (klo 17) ja Männistöllä (klo 13) esiintyy THE NAMELESS, ala-astesarjan vuoden bändi 2013.

HUOM! Tapahtumien sisältö vaihtelee tapahtumapaikoittain.




TAPAHTUMA-AIKATAULUT JA PAIKAT
Torstaina 03.10. klo 17-20
Liesjärven kylätalo, Korkatintie 3

Torstaina 10.10. klo 16-19

Haapamäen Suoja, Pihlajavedentie 1A

Lauantaina 12.10. klo 12-15

Männistön Nuorisoseurantalo, Heikkiläntie 42, Pohjoisjärvi











Tulehan kuuntelemaan, katsomaan ja oppimaan, ja tapaamaan tietenkin tuttuja! Kyläyhdistykset myyvät kahvia ja makiata, ettei ala väsyttämään!

Yhteistyössä ovat mukana: Keuruun 4H-yhdistys, Keuruun kaupungin nuorisopalvelut, Keski-Suomen Sydänpiirin Kylän Sydän -hanke, Keuruun Riistanhoitoyhdistys, JAMK Jätevesineuvontahanke ja kyläyhdistykset.

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi



tiistai 10. syyskuuta 2013

KAUPUNGINJOHTAJA KYLÄKIERROKSELLA: KOILLIS-KEURUUN HAKA 9.9.2013

Miten Keuruun eri osissa asuvat ihmiset kokevat oman asuinlähiönsä? Tähän kysymykseen Keuruun kaupunginjohtaja Timo Louna on hakemassa vastauksia syksyn ja talven 2013 aikana toteutettavalla kyläkierroksella. Mitä kyläläiset ja kaupungintalon virkamiehet voivat tehdä yhteisten asioiden eteen? Miten voitaisiin saavuttaa ideaalitilanne, jossa omaan elinympäristöön oltaisiin mahdollisimman tyytyväisiä?

Keuruulla voi asua monenlaisissa paikoissa. Alue koostuu kahdesta taajamasta, Keuruun keskustasta ja Haapamäestä. Lisäksi seudulla on eri tyyppisiä haja-asutus ja kyläalueita. Jokaiselle siis löytyy omaan elämäntilanteeseen ja makuun sopiva koti. Valinnan voi tehdä tarpeen ja omien mieltymysten perusteella: Yksi toivoo asuvansa palveluiden äärellä, toinen palveluiden tavoitettavissa ja kolmas ei palveluita haikaile kuin pakon edessä. Naapurinsa voi haluta kauas tai lähelle, talonsa mäen päälle tai pellon reunaan.

Näistä asioista keskusteltiin Koillis-Keuruun HAKA:n (Huttula, Asunta, Kaleton ja Ampiala) järjestämässä kyläillassa maanantaina 9.9.2013:

TAAJAMAN ULKOPUOLELLA ASUKKAAN OMAVASTUU KASVAA

Kunnan velvoitteet haja-asutusalueilla ovat vähäisemmät kuin tiiviisti rakennetuissa taajamissa. Kunnallistekniikan vastuuta ei ole ja haja-asutusalueiden maanomistajat ja asukkaat vastaavatkin itse tiestöön, vesi- ja viemärihuoltoon liittyvistä ylläpitoasioista.

Kunta myöntää vuosittain avustusta yksityisteiden kunnossapitoon, joka summa vuonna 2013 Keuruulla on 112.740 euroa. Summa pitää sisällään perusavustukset sekä erityiskohteiden avustukset. Hakijoita perusavustukselle on saatu kuluvana vuonna 168 tiekunnalta. Avustettavien yksityisteiden luokitus pohjautuu ELY-keskuksen (ent. tiehallinto) yksityisteistä antamiin luokitusohjeisiin. Avustuksen myöntämisen edellytys on, että tietä pidetään kunnossa vuoden ympäri, tie palvelee vakituisia asutusta, paikallista liikennettä tai on muuten liikenteellisesti merkittävä. Tieosuuskuntien avustamisen lisäksi Keuruun kaupunki on avustanut vesiosuuskuntia pienimuotoisesti, toimimalla esimerkiksi takaajana verkoston laajennuslainalle.

KIINTEISTÖVERO KUULUU KAIKILLE

Kiinteistöveron muodossa kaikilta asukkailta perittävällä rahalla kartoitetaan kunnan toimintaan. Lakisääteisen veron prosentista (vaihteluvälien rajat säädetty laissa) päättää kunta, joka rahoittaa yhteisestä kassasta paikallisia julkisia palveluita (koulu, terveydenhuolto), rakentaa kunnallistekniikkaa (vesi- ja jätevesijärjestelmät), valaisee katuja ja yleisiä alueita, kehittää liikennöintiä (kadut ja tiet) ja alueen maankäyttöä. Taajama-alueella kiinteistöveron hyödyt näkyvät ja tuntuvat asukkaiden arjessa. "Järjestelmä on sellainen kuin on", veroa ei kuntakohtaisesti voi päättää jättää perimättä.


KAAVOITTAMINEN, TONTIT JA RAKENTAMINEN

Rantarakentamista ohjataan lain voimalla. Mitä kauemmas tarkasti säädellyltä alueelta mennään pois päin, sitä "isompia pytinkejä" saa rakentaa. Esimerkiksi 10 metrin päähän rannasta voi rakentaa pienen saunarakennuksen, mutta suurempaa mökkiä on pystytettävä jo 30 metrin päähän. Paikalliset virkamiehet antavat alueellista täsmätietoa kunnan rakennusvalvonnasta tai ELY-keskuksesta. Järvien pirstomalla maaseudulla jotkin säädöksistä vaikuttavat rakentamiseen jopa kiusallisen paljon ja välillä jopa "maalaisjärjen" vastaisesti. Miten rantavyöhyke määritellään? Minkälaisilla järkevillä päivityksillä ehtoja voitaisiin muuttaa sellaiseen suuntaan, että järvisille kyläalueille rakentaminen ei olisi kohtuuttoman vaikeaa? - Tuumasta toimeen, tehdään asiasta aloite.

Oman kyläalueen maanomistajilta tiedustellaan, olisiko heillä halua ja aikeita maan myyntiin. Paikka, jossa tie vie perille ja kunnallistekniikka on vedetty jo lähelle tai on valmiina, on varsin otollinen uusien tonttien ja asukkaiden saamiseen. Siispä laitamme kylillä kielet laulamaan, kyselemme tontteja ja merkitsemme myytävät paikat. Maaplänttien ympärillä olevat toiminnot ja elinympäristö sekä tulevat naapurit määrittävät sen, onko alueelle muuttohalukkuutta. Viihtyisällä seudulla ja hyvien tieyhteyksen varrella sijaitsevan tontin markkinointi ja myyminen ei ole vaikeaa. Tarvitaan vain riittävä määrä tahtoa ja halua ottaa uudet asukkaat vastaan.

TYÖSSÄ KÄYVÄT ASUKKAAT JA YRITTÄMINEN MAASEUDULLA

Keuruun itäosissa on hyviä asuinpaikkoja Jyväskylässä työskenteleville. Koillis-Keuruun HAKA:n alueelle ominaista on, että tie 23 Jyväskylään halkoo pitkälle alueelle levittyvää kyläseutua. Petäjäveden rajassa kiinni oleva Huttula on Keuruun keskustasta parikymmenen kilometrin päässä. Toisesta päästään, Ilvestien kohdalta, kyläseutu on kiinni taajamassa. Suoraa, hyvässä kunnossa olevaa tietä pyyhältää Jyväskylään n. 40 minuutissa. Aikaa maisemareitin ihailuun on siis saman verran, kuin kohtuullisen kokoisessa kaupungissa ruuhkassa seisoskeluun. Oman pikkutilan omistaminen tai tiiviisti rakennetun kyläyhteisömäisen taloryppään asukkaana oleminen on monen suomalaisen unelma. Kilpailukykyiset hinnat ostettaessa ja rakentaessa sekä kohtuulliset asumiskustannukset houkuttelevat puoleensa uusia asukkaita aina perheistä eläkeläisiin.

Yritysalueet rakennetaan pääosin taajama-alueille, mutta yritystontteja on merkitty myös osayleiskaavaan taajaman ulkopuolelle. Jos joku on halukas aloittamaan yritystoimintaa muualla kuin taajama-alueella, voi tarvittaessa olla yhteydessä vaikka Keuruun kaupungin ylimpään johtoon asti. Selvitetään sitten yhdessä, kuinka suunnitelmia voidaan tukea, sillä "Kaupungintalon väellä on yhtenäinen linja alueen uusien työpaikkojen suhteen."


VAPAA-AJAN ASUKKAAT

Yhä useammat vapaa-ajan asukkaat viihtyvät mökillä pitkään. Vapaa-ajan asunnot muistuttavat päivä päivältä enemmän vakituista asuntoa ja kakkoskotia saatetaan asuttaa puolikin vuotta varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kun vapaa-ajan asunto on rakennuspuitteiltaan sellainen, että se on muutettavissa vakituiseksi, kaupunki ei ole estämässä muutostyötä. Laki on kuitenkin huomioitava ja asian käsittely on siksi aina tapauskohtainen.

Mikä on vapaa-ajan asumista ja mikä vakituista asumista - raja on yhä häilyvämpi. Jatkossa Keuruun seudulla vapaa-aikaansa viettävät asukkaat halutaankin ottaa tiiviimmin mukaan kunnan arkeen, täysipainoisina keuruulaisina. Tähän päästään parhaiten hyvällä viestinnällä ja vuorovaikutuksella. Tyytyväinen vapaa-ajan asukas on hyvä seudun markkinoija ja palveluiden käyttäjä.

NO MUTTA - ENSIMMÄINEN KAUPUNGINJOHTAJAN SYKSYINEN KYLÄVIERAILU MENI HYVIN 

Ensimmäinen kylävierailuilta sujui mukavassa hengessä! Paljon jäi vielä puhumatta, vaikka keskustelussa sivuttiin myös muun muassa valokuitu- ja nettiyhteysasioita sekä Kalettoman varikon tilannetta. Yli kaksituntisen, vapaamuotoisen keskustelun jälkeen kaupunginjohtaja lähti kotia kohti ja kyläläiset saunaan.

On hyvä, että kunnan isät jalkautuvat kyliin. Jalkautuminen on paras mahdollinen tapa selvittää miten ihmiset kokevat oman asuinympäristönsä ja samalla voidaan löytää uusia keinoja kaupungin ja kylien väliseen yhteistyöhön.

Kiitokset Timo Lounalle ja Koillis-Keuruun HAKA:n kyläläisille hyvästä keskusteluillasta!

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä 

www.keuruunkylat.fi




tiistai 3. syyskuuta 2013

MITÄ KYLIEN NUORILLE KUULUU?

Ilahduin tässä taannoin oikein perusteellisesti, kun sain sähköpostia Keuruun kaupungin vs. nuorisoasianhoitaja Niina Parkkoselta. Niina kirjoitti aloittaneensa tehtävässään helmikuussa ja suunnittelevansa parhaillaan syksyn toimintoja. "Itse olen Pohjoislahden kylältä kotoisin ja pidän tärkeänä, että myös kylillä tapahtuvaa nuorten toimintaa tuettaisiin", hän totesi viestissään. "Onpa siinä fiksu nuori nainen, tästä voi olla vain täysin samaa mieltä", ajatteli Kylävoimaa-projektinvetäjä. Pieni ongelma nimittäin on, että esimerkiksi 4H järjestää ansiokkaasti toimintaa lapsille erilaisten kivojen kerhojen muodossa, mutta nuorille kylillä ei ole juuri mitään toimintaa. Tältä pohjalta Niina ehdottikin tapaamista siten, että myös 4H-yhdistyksen Marjo Jokela tulisi mukaan keskusteluun; mitä voisimme yhdessä tehdä kylillä asuvien nuorten hyväksi?

Tuumasta toimeen. Tapasimme ensimmäisen kerran viime viikolla Nuorisokeskus Kipinässä. Karu totuus keskustelussa kävi heti ilmi: Kylien kehittämisprojektin vetäjä ei osannut vastata kysymykseen "Mitä kylien nuorille kuuluu?". Ja miksi ei? Siksi, että kukaan ei tunnu sitä tietävän. Kylätapahtumiin osallistuu kylien aikuisväestö, käytännössä perheitä ja runsaasti eläkeläisiä. Nuoria ei näy kylien tilaisuuksissa tai kyläyhdistystoiminnassa. Kylien aikuisilta asiaa kysyttäessä vastaus on pahimmillaan ollut, että "Yhdistystoiminta ei kiinnosta nuoria. Nuoriso ei tule edes heille järjestettäviin tapahtumiin, vaikka ovat itse tekemässä tapahtumaa."

Mitä asialle voidaan tehdä? Onko nuoria kuultu? Jos on, niin miten ja milloin? Onko nuorilta kysytty mitä he haluavat kyläasumiselta ja -elämältä? Millä tavoin me toimijat voisimme tehdä kylätoimintaan osallistumisesta mielekkäämpää?

Kylävoimaa-projekti järjestää lokakuussa 2013 kylätapahtumat Liesjärven kylätalolla to 3.10. klo 17-20, Haapamäen Suojalla to 10.10. klo 16-19 ja Etelä-Keuruun alueella Männistön NS-talolla la12.10. klo 12-15. Muutaman tunnin kestäviin tapahtumiin kutsutaan mukaan kyläläisiä ja kylällä toimivien seurojen väkeä. Tarjolla on mm. terveysmittauksia, elintarvikenäyttely, terveysneuvontaa ja -ohjausta, alkusammutusharjoitukset jne. Aihepiireissä tuodaan esille kyläläisten terveys, turvallisuus, yhteisöllisyys ja yhteistyö. Tähän yhteyteen päädyimme järjestämään nuorillekin ohjelmaa!

Nuorisoasianhoitaja Niina ja 4H:n Marjo suunnittelevat, mitä nuorille suunnattu ohjelma voisi olla ja miten he voisivat itse osallistua tilaisuuden järjestämiseen omasta näkökulmastaan. Samalla onkin hyvä mahdollisuus kysyä nuorten mielipidettä 
ja ideoita kylätoimintaan.




Vasemmalla 4H:n Marjo, keskellä Kylävoimaa Kirsi ja oikealla Niina kaupungilta.

Tämä sama "kööri" istahtaa yhteisen pöydän ääreen jo ensi viikolla ja silloin katsotaan, minkälaisia suunnitelmia lokakuulle on saatu aikaiseksi. On hienoa kuulla näiden nuorten parissa toimivien Niinan ja Marjon toteavan yhdessä tuumin, että jatkossa tiiviimpi yhteistyö kyläyhdistysten ja -toimijoiden kanssa on tarpeen. Ehkä hetkisen kuluttua voimme vastata kaikki kysymykseen: Mitä kylien nuorille kuuluu?

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi











torstai 22. elokuuta 2013

PALVELU- JA ASIOINTILIIKENNE KEURUUN KYLILLÄ

Tiesitkös, että Keuruulla liikennöi palvelu- ja asiointiliikenne, jonka kyydissä joka kylältä pääsee käymään keskustassa viikottain?

Kyytejä ajetaan kerran viikossa, kyläkohtaisesti sovittuina päivinä ja kellonaikoina. Asiointiaika on yleensä pari tuntia. Kyytejä kaipaavan on syytä soittaa kuljettajalle, joka sitten niputtaa samalta suunnalta tulevan väen ja kerää heidät kyytiin reitin varrelta.



Myöhästyit - kyyti on jo mennyt, kun maisema näyttää tältä..

Kyydit ovat kaikille avoimia ja matkasta peritään Matkahuollon kilometriperusteinen taksa. Kyytiin voivat siis hypätä niin vapaa-ajan asukkaat, vakituiset asukkaat kuin satunnaiset kävijätkin.

Kuljetussuunnittelija Janne Väliahon mukaan asiointikyydin käyttöaste vaihtelee hieman alueittain, esimerkiksi Jukojärven ja Lavikon suunnalla kysyntää on varsin paljon. Kävijämäärät liikkuvat kuitenkin maltillisissa määrissä, lähinnä muutamissa kyyditettävissä, parhaimmillaan lähes kymmenessä asiakkaassa. Mikäli kysyntä lisääntyy, kaikki kuitenkin pääsevät matkaan, sillä kyseessä on kaikille yhtä lailla kuuluva palvelu. Tarvittaessa autot ajavat lenkin useampaan kertaan.

Koulukyyteihin voi myös hyvällä tuurilla päästä, jos kyydit eivät ole täynnä ja autoilijan aikatauluihin mahtuu ylimääräinen pysähdys.

Kaupungin kuljetussuunnittelija Janne Väliaholta saa autoilijoiden yhteystiedot pyydettäessä. Autoilijan kanssa on sovittava kyydeistä tarkemmin sekä maksusta.



Vähän toisenlaista kyytiä tämä - heppoja on, vaan heppa puuttuu :)

Keuruun kaupungin taajama-alueella liikennöi lisäksi aikataulutettu palveluliikennelinja Puikkari, joka on Janne Väliahon mukaan otettu hyvin vastaan hienoisen alkukankeuden jälkeen. Päivittäiset käyttäjämäärät liikkuvat 25-35 käyttäjän raamissa. Maanantaisin liikennöivä Puikkari ajaa yhteensä neljää eri linjaa.

Kuljetussuunnittelija Janne Väliahon yhteystiedot:

Janne Väliaho
040 5356 884
janne.valiaho@keuruu.fi

Kurkista myös tämä:
Keuruun kaupungin Palvelu- ja asiointiliikenne - reitit ja liikennöitsijät (pdf)


Terveisin Riikka 

www.keuruunkylat.fi



perjantai 16. elokuuta 2013

KYLIEN KESÄKUULUMISET

Kylävoimaa ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran kesälaitumilta palaamisen jälkeen tiistaina 13.8.2013. Rahikkalan tilan kammarissa oli mukava vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia. Kokouksesta tulikin pitkä kuin pikkupiian letti, aurinko oli jo laskemassa Ampialan mäen taakse, kun "ohry" läksi vaihtamaan yöpukuja päälleen.



Mutta mikäs on kokoustaessa, kun juttu kulkee ja tavoitteet on samat. Koska saman pöydän ääressä istuu eri kylien edustajat, vaihtuu keskustellessa hurjan paljon tietämystä, osaamista ja kokemuksia. Meillä onkin ollut tapana kirjata pöytäkirjaan "Kylien kuulumiset" ja niin teimme tälläkin kertaa. Kurkistetaanpa siis hieman Keuruun eri kolkkiin ja kylien kesään 2013:

LIESJÄRVI

Liesjärvellä odotellaan edelleen ELY-keskuksen rahoituspäätöstä kylätalon kunnostusta varten. Työt on kuitenkin aloitettu jo niin sanotusti omalla riskillä, sillä ulkovuorauksen uusiminen on hyvä tehdä kesäkelillä. Tähän saakka hankinnat on tehty täysin omarahoitteisesti, koska ilman ELY-keskuksen puoltavaa päätöstä ei Keuruun kaupungilta voi hakea lainaa välirahoitusta varten. Remontti on joka tapauksessa lähtenyt etenemään vauhdikkaasti; ulkopaneelia on uusittu jo aikamoista vauhtia. Yllätyksiltäkään ei ole vältytty, kun vanhasta rakennuksesta on kysymys, mutta 8-10 hengen talkooporukalla on niistäkin selvitty. Jos puoltava rahoituspäätös saadaan piakkoin, päästään syksyn aikana uusimaan vielä talon lämmitysjärjestelmääkin. - Sitä täytyy jo tässä välissä projektinvetäjän suurella kunnioituksella ihmetellä, miten hurjan paljon osaamista löytyy kylistä! Oman kylätalon kunnostusuunnitelmat, talkootyötuntien määrä, tarvikkeet, kustannusarvion laatiminen - ja mitä kaikkea muuta, on tehty kyläläisten voimin ja koko kylän yhteistä hyvää ajatellen vapaaehtoisesti. Tämä on sitä suomalaista sisua!



Remontin etenemistä voi seurata täältä: /http://liesjarvi.blogspot.fi/

KARIMO

Karansalmen kylätalolla on työllistetty kesän aikana kahvila-kioskissa neljä tyttöä. On myyty jäätelöä ja kahvia ynnä muuta. Liikevaihto on pienentynyt ja hyvää tarkoittava toiminta meinaa käydä työlääksi ja kalliiksi kyläyhdistykselle. Toivotaan, että ensi kesäksi keksimme yhdessä jotain piristettä, että tärkeä työllistämistoiminta voi jatkua! Kyläläiset osallistuivat elokuussa myös Nesteralliin, jonka pikataipaleelle tehdystä työstä saadaan rahaa. Sitten voidaan taas järjestää kivoja reissuja ja tapahtumia. Kesäkuisen hankepalaverin jäljiltä kylällä kytee vielä ajatukset vierasvenelaiturin rakentamisesta kylätalon viereen, kylätalon remontista ja Kokinkodan kunnostuksesta. Nykyisen hankerahoituksen ohjelmakausi on päättymässä, joten vähän kiirusta pitää, jos nyt aikoo ehtiä mukaan. Katsotaan mitä kylällä tuumataan ja ehtiihän sitä vielä parin vuoden kuluttuakin.



Poikkea Karansalmen kylätalolla: istahda ja kahvittele, maisemia ihaile.. Saunokin!

KOILLIS-KEURUUN HAKA (Huttula, Asunta, Kaleton, Ampiala)

Kyläalueella on tarjolla töitä kuntoutuksen kautta työllistettäville, mutta valitettavasti vielä sopivia henkilöitä ei ole löytynyt. Työtä on polttopuiden hakkuusta nurmenleikkuuseen. Kevään jälkeen kyläyhdistys on jatkanut tuumailua oman kokoontumispaikan rakentamisesta kylälle. Sellainen voisi olla vaikka viihtyisä laavu. Hankerahaa ei tähän projektiin välttämättä edes tarvita, vaan homma hoidettaisiin ihan kokonaan itse tarvikkeiden hankkimista myöten. Kyläalueen kohdalle 23-tien varteen on uusittu bussipysäkkejä ja se on ollut ilahduttavaa, vanhat olivatkin karmeassa kunnossa ja antoivat vääränlaista kuvaa koko seudusta. Nyt elokuun puolella kyläyhdistyksellä oli aikomus järjestää Rimmin sillalla perinteiset siltatanssit (.. se on aina perinne, jos on järjestetty ainakin kaksi kertaa), mutta ilmeisti ajankohta tuli niin pian kesälomien jälkeen, että tanssit päätettiin siirtää tulevaisuuteen.

ETELÄ-KEURUU

Kesän aikana on pidetty auki pikkuruista sinistä jäätelökioskia, joka sijaitsee aivan Pohjoislahden alakoulun kyljessä kiinni. Kesätyökampanjan puitteissa on näin saatu työllistettyä muutamia nuoria. Jäätelömyynti ei ole sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla ja siitä ei ole ollut kyläyhdistykselle sen enempää tuloa kuin tappiotakaan. Kyläläiset ovat olleet mukana Keuruun markkinoilla ja Nesteralli-talkoissa, ja talkootyöllä on kerrytetty varoja yhdistystoimintaa varten. Talkoilla on levitetty myös pari kilometriä pitkän pururadan uudet purut. Männistön Nuorisoseurantalon ja viereisen urheilukentän kunnostushankkeen käynnistyminen selviää lähiaikoina - tuleeko sitä vai eikö tule. Jos työt päästään aloittamaan, projektista vastaa nuorisoseura. Kyläyhdistys puolestaan on ottamassa selvää koulun ympäristön valaisumahdollisuudesta; saako hankerahoitusta tievalaistukseen. Tarvetta olisi vajaan kolmen kilometrin pätkälle. Tämänkin asian edistyminen selviää aivan piakkoin.

RIIHO

Kyläalueella on tehty maisemanhoitoa pitkin kesää ja järjestetty useita siivoustalkoita, samalla hoidettu ja kunnostettu myös uimarannan ympäristöä. Niittokonekin käynnyt rannalla. Rahaa yhdistystoimintaan on hankittu toimimalla Haapamäen Veturipuistossa "järkkäreinä". Heinäkuussa vietettiin kyläyhdistyksen 10 v. juhlaa ja paikalle saapui parisataa kesäfiiliksillä varustautunutta osallistujaa. Päivää pidettiin oikein onnistuneena! Kylän näkötornihanketta on suunniteltu ja pyritty saamaan käyntiin ahkerasti. Pieni takaisku ja pettymys oli kuitenkin, että multialaiset eivät lähteneet sitkeästä yrittämisestä ja hyvästä hengestä huolimatta neuvottelemaan Kiiskilänmäen tornin piirrustusten myymisestä riiholaisten käyttöön. Mutta Riihossapa ei asustakaan luovuttajia ja tornihanke etenee siitä huolimatta, että sen varsinaiset aloitustyöt siirtynevät vuodelle 2015. Sittenpä on ainakin suunnittelutyöt tehty kunnolla!



Riihon kyläyhdistyksen 10-vuotisjuhlassa oli sutinaa.

HAAPAMÄKI

Haapamäen rautatiemiljöön säilyttämiseen liittyvään esiselvityshankkeeseen on saatu myönteinen päätös ELY:stä ja parhaillaan haetaan Keuruun kaupungilta välirahoituslainaa hankekulujen omavastuuosuutta varten. Kesän aikana on tehty opintomatkoja eri kohteisiin, kuten Vanhaan Raumaan, Poriin ja Kristiinan kaupunkeihin, joissa ennallistamis- ja kunnostustöitä on tehty vanhoihin rakennuskokonaisuuksiin pieteetillä. Haapamäen asema-alueen päällä oleva omistajuuskiista hankaloittaa tialnnetta, mutta kyläyhdistys pyrkii toimimaan sillanrakentajana eri osapuolten välillä. Toivottavasti asiassa päästään ratkaisuun, joka on koko Haapamäen parhaaksi! Keskustan puistoalueelle on suoritettu katselmus ELY:n ja kaupungin toimesta; katsotaan mitä puskia raakataan ja mitä jätetään, että kylämaisema on siisti ja viihtyisä. Kumpulampi ja Asemalampi kaipaisivat myös kunnostusta ja niittomieskin on käynyt jo paikalla, mutta työn ja talkoiden käyntiinpolkaisua odotellaan vielä.


Sellaisia kuulumisia kyliltä lyhyesti tällä kertaa. Jukojärven kyläläisten ajatuksia kuulemme varmasti myöhemmin!


Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä


www.keuruunkylat.fi